Hiiiiitaaaasti, mutta varmasti...

Eteenpäin mennään, etanavauhdilla ehkä, mutta pikku hiljaa. Toivomme tietysti myös leutoa ja vähälumista talvea. Muutoin voi tulla tauko raksatouhuihin, ja sitä emme tietenkään toivoisi. Mutta rakentamisajankohta nyt ei ole parhain, joten säiden armoilla taidamme olla. Nyt on vasta saatu anturamuotit kasattua. Talliin muotti tehtiin harkkojen ja muovin avulla. (kuva luvassa myöhemmin) ja talon osalta mies naputteli laudasta kehikot, joita sitten lekan kanssa juntattiin maahan hampaat irvessä. Viime lauantaina sain harvinaisesti oltua pienempien lasten kanssa viitisen tuntia raksalla ja sain tallin anturamuottiin muovit ja raudat. Siinä tuli huomattua myös mittavirhepaholainen ja mies sai harkkoja siirrellä parikymmentä senttiä toiseen suntaan. Hieman olen edelleen epäileväinen, että meniköhän se mittaus nytkään ihan putkeen. Toivoa sopii, ettei pahempia mittavirheitä tulisi missää vaiheessa tehtyä.

Lasten kanssa raksalla olo on välillä varsin mielenkiintoista. Tontilla on vieläkin syvää maakaapelikaivantoa peittelemättä ja tämä ojanpohja onkin lasten lempparileikkipaikka. Siellä savi-vesi- lillussa on kiva leikkiä. Kuopus jäi sinne jumiin viime kerralla, minut huudettiin apuun ja siellä sitten ähräsin kuraista saapasta takaisin jalkaan. Omat käteni olivat arvatenkin savesta harmaat. Itse meinasinkin sitten puljata, kun menin läheiseen isoon ojaan käsiäni huuhtomaan. Seuraava operaatio olikin sitten kuopuksen pissattaminen, kurahousuja on aina yhtä mukava kuoria. Ja kun se ulkona pottaan pissaaminen on niin jännää puuhaa, ettei rohkeus oikein riitä. Niin täytyyhän se pisu sitten lopulta lorauttaa sinne kurahousuun ja saappaaseen. Näin meillä.

Työt etenevät 12.10.2011

Muutaman sorakuorman jälkeen. Salaojaputkia ja viemäriputkia on vedelty, näitä ovat työmiehet olleet laittamassa päiväaikaan. Mies seisoo kuvassa tulevan tallin kohdalla, jossa näkyy myös sähkökeskus (johon ei vielä tosin tule sähköä). Kaivuri nököttää tulevan talon kohdalla.
Tähän asti tontilla oli ollut sangen savinen ja mutainen "uima-allas". Tontilla kävely oli mukavan raskasta sillä saappaan pohjiin ehti sekunnissa kertyä reilun kilon painoinen saviklöntti, jota ei saanut millään irti. Lasten kanssa vierailimme tuolloin tontilla kuravermeisiin pukeutuneena, olimme siellä puolisen tuntia, jonka jälkeen neidit olivat päästä varpaisiin kuran peitossa ja vaatteet olivat pikkareita myöten märkiä. Totesin, ettemme vieraile tontilla ennenkuin olosuhteet ovat hieman kuivemman sorttiset.

Autotallin mittojen suhteen on ollut päänvaivaa. Tallin nurkkien paikat eivät millään täsmänneet, kunnes tajusimme, että asemakuvaan on jäänyt väärät mitat.

Paalut juntattuna, pohja kaivettuna 9.10.2011

Teräsbetoni- paaluja juntattiin maahan 20 kappaletta. Aikaa paaluttamiseen meni päivän verran. Paalujen pituudet 8-11metriä. Paalutuksen jälkeen saapui tontille kaivuri, joka kaivoi talon ja autotallin pohjat auki. Tässä kuvassa on jo muutama paalu katkaistu oikeaan korkoon. Tähän katkaisupuuhaan mieheltä meni aikaa ilta jos toinenkin. Ei mikään helppo homma. Kuvassa näkyy myös talon lähellä sijaitseva oppilaitos.

Aloittelemassa...22.9.2011

Eväs- ja tuumaustauko. Tontti näyttää tästä kuvakulmasta ihan liiankin idylliseltä maalaismaisemalta, josta ei kuitenkaan ole kyse. Tuolla tontin takana kulkee isohko oja ja sen takana olevien puskien/puiden takana menee melko vilkas tie. Joka puolella on asutusta, mutta pääasia on se, että meillä tulee vihdoinkin olemaan kunnon takapiha eikä tapapihan perällä ole rajanaapuria.
Päivän työpanos. Kaivoimme esiin sähkö- ja valokuitukaapelit.